Työelämä vuonna 2032 – askel kohti parempaa?

Kaikkihan sen tietävät, tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta silti sitä monet tykkäävät tehdä. Sitä allekirjoittanutkin tulee tässä tekemään, mutta tämä ei ole varsinainen ennustus. Sen sijaan tässä blogikirjoituksessa avataan sitä, että millaista tulevaisuutta me Lenzillä halutaan rakentaa. 

Aloitetaan tämä blogi mielikuvaharjoituksella. Olet 2010-luvun alkupuolella syntynyt nuori ja edessä on kesä 2032. Olet juuri taputellut toisen yliopistovuotesi ja olet aloittelemassa kesäduuneja. Missä työssä kuvittelet olevasi? Oman alan töissä, “paskaduunissa” vai jossain muussa? “Riippuu alasta”, on varmasti monen teidän vastaus. Tässä Lenzin ajatusmallissa alalla tai opiskelijan lukuvuodella ei oikeastaan ole edes väliä. Lisäksi me ei Lenzillä haluta edes puhua oman alan duunista, vaan merkityksellisestä duunista (aiheesta on tehty aiempi blogikirjoitus, klikkaa tästä!). Tulevaisuudessa emme halua, että työelämää ja työtehtäviä on tarpeettomasti lokeroitu. Tämä 2010-luvulla syntynyt nuori olisi siis niissä työtehtävissä, jotka tuovat hänelle eniten merkitystä, riippumatta siitä, mitä työ sisällään pitää.

Keskeinen kysymys nuorisopainotteisiin aloihin on myöskin se, että miksi nuoret hakevat juuri niihin tiettyihin työtehtäviin? Syy on selvä: muualle ei pääse. Välivuodella tai opintonsa juuri aloittanut nuori ei lähtökohtaisesti voi päästä kuin tiettyihin työtehtäviin. Jos opinnot juuri aloittanut nuori haluaisi tehdä niitä kuuluisia oman alan työtehtäviä, harvalla alalla niitä olisi näköpiirissä. Eräs psykologiksi opiskellut ystäväni teki töitä pikaruokalassa aina viimeiseen opiskeluvuoteensa saakka, vaikka ei työssä viihtynyt. Ainoana syynä oli se, että realistisesti hän ei olisi saanut mitään itselleen merkityksellisiä töitä muualta ennen valmistumistaan. Aika absurdia mielestäni.

Don’t get me wrong. Vaatimukset ja kriteerit hakijalle eri työtehtäviin ovat lähtökohtaisesti hyvä juttu, mikäli työtehtävässä menestyminen niitä aidosti vaatii. Kysymys työnantajille: kuinka usein nuoria targetoiviin työpaikkailmoituksiin lätkäistyt vaatimukset esim. työkokemuksen osalta ovat aidosti asianmukaisia? Kuinka moni nuori ei pääse kokeilemaan siipiään kiinnostavissa työtehtävissä, koska on “väärällä” alalla tai ei omaa työkokemusta? Nämä epäkohdat ovat vuonna 2032 ainakin osittain poistuneet. Loistava esimerkki tästä on Lenzin tämänhetkinen rekrytointivastaava Salla, joka on neurotieteiden opiskelija. Veikkaan, että aika harvassa organisaatiossa pääsisi vastaamaan rekrytoinnista, jos ei löytyisi alan relevanttia koulutusta tai työkokemusta. 

Tämä omalta osaltaan nostaa tarvetta ns. generalisteille. Tällä hetkellä monissa entry-level hommissa edellytetään taitoja, joita ei koulunpenkiltä saada. Itse olen ainakin jättänyt hakematta ties kuinka moneen työtehtävään, koska en osaa lähellekään kaikkea mitä työtehtävä edellyttää. Eikä kaikkea voi oppia vain Youtube-videoita katsomalla. Osaamispääoma jakaantuukin nykyään entistä epätasaisemmin erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Kun opiskelijat työllistyvät paremmin omiin unelmaduuneihin, on oppimiskäyrä myös korkeampi. Kuitenkin esim. markkinoinnin, viestinnän ja teknisen puolen skoupit ovat nykyään sen verran laajoja, että niitä joutuu tekemään yllättävissäkin työtehtävissä. Perus työelämän taitojen ja asiantuntevan osaamisen raja tulee siis tulevaisuudessa monilta osin hämärtymään, jos yhä useampi on generalisti. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä mitenkään huono asia, sillä mitä parempi ja laajempi osaamispohja tulevaisuuden nuorilta löytyy, sitä enemmän siitä hyötyy sekä työelämä että nuori itse.

Koontina vuonna 2032 nuoria arvostetaan työelämässä huomattavasti nykyistä enemmän, riippumatta siitä, että mitkä heidän taustansa ja aiemmat työkokemuksensa ovat. Yritykset ja työnantajat ovat nykyistä valmiimpia investoimaan tulevaisuuteen, disruptoimaan vanhoja malleja ja antamaan nuorille näytön paikkoja. Toki perinteiset mallit, niin rekrytoinnissa kuin liiketoiminnassa, pysyvät työelämässä myöskin, mutta vain niissä tapauksissa, kuin se on myös kriittisen tarkastelun jälkeen järkevää. Työelämän epätasa-arvo tulee siis toivon mukaan tasoittumaan ja juuri sen eteen me täällä Lenzillä teemme päivittäin töitä.

Ukko

“No one is useless in this world who lightens the burdens of another.”