On aika jättää työharjoittelut harjoittelua tarvitseville

Työharjoittelu. Tuo sana tuo varmasti monia ajatuksia. Työharjoittelu on itsessään uniikissa roolissa, sillä se on lähes jokaista Suomen korkeakouluopiskelijaa tavalla tai toisella yhdistävä tekijä. Omalta osaltani tutkintooni kuuluu onneksi vain yksi työharjoittelu, joka suoritetaan opintojen maisterivaiheessa. Aloinkin itse hakemaan harkkapaikkaa kesälle 2021 ja kappas kappas, eihän sitä paikkaa irronnutkaan. Otin tehtäväkseni ottaa yhteyttä jokaiseen rekrytoijaan, jolta sain kielteisen vastauksen ja kysyä, että miksi en tullut valituksi. Vastaus oli joka kerta sama: ei tarpeeksi kokemusta. Ei tarpeeksi kokemusta työharjoitteluun. Let that sink in. 

Lainaan nyt vähän tylsästi Wikipediaa, jossa työharjoittelu määritellään seuraavasti: 

Työharjoittelulla tarkoitetaan joko opiskelijoiden tai muiden työmarkkinoille tulevien, ammattitaitoa vasta kerryttävien henkilöiden työskentelyä.”

Harkan pitäisi siis nimenomaan olla tarkoitettu niille, joilla kokemusta ei ole. Tämä työmarkkinoiden ongelma, jossa kokemusta ei voi saada ilman kokemusta, on levinnyt jo niihin työtehtäviin, mitkä on varta vasten luotu kokemuksen kerryttämistä varten. Tilanne on siis vakava. Toki puhun vain omasta kokemuksestani. Voihan se olla, että minulla kävi vain huono tuuri. Siksi teinkin hieman tutkimusta.

Siirryinkin selailemaan työpaikkailmoituksia Jobteaseristä (entinen Aarresaari), joka on suomalaisten yliopistojen käyttämä työnhakupalvelu. Katsoin läpi 22 työpaikkailmoitusta, joissa etsittiin korkeakouluharjoittelijaa. 18 ilmoituksessa ilmoitettiin, että aiempi alan työkokemus on joko etu tai vaatimus. Vaikka otanta on pienehkö, ovat luvut mielestäni jo paljon puhuvia.

Harjoittelupaikkoja on itsessään jo vaikea saada, joten ei ole kovin vaikeaa todeta, että aiempi alan työkokemus lienee (ilman suhteita tai onnenkantamoista) käytännössä edellytys harjoittelupaikan saamiselle. Kysyin myös asiaa korkeakouluopiskelijoiden suosimalla Jodel-keskustelualustalla. Tässä näette tulokset. Puhuvat karua kieltä, eikös?

Kysymys siis kuuluukin: miksi näin on? Yllätys, yllätys, raha se taitaa tässäkin ratkaista. Varsinkin lyhyemmissä harjoitteluissa yrityksille ja organisaatioille on kannattavaa ottaa kokeneempi harjoittelija, sillä perehdytykseen ja kouluttamiseen menee aikaa ja rahaa. Halutaan siis säästää siitä, missä koko harjoittelussa on itsessään kyse. Aika absurdia. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, on täysin ok ja välillä jopa suotavaa painottaa työkokemusta myös korkeakouluopiskelijoiden rekrytoinnissa, mutta silloin ei ole enää kyse työharjoittelusta. 

Mielestäni on vastuutonta edellyttää harjoittelijalta työkokemusta. Hyvä rekrytoija, lopeta työkokemuksen suosiminen, kun haet korkeakouluharjoittelijoita. Tai älä ainakaan kutsu työpaikkaa harjoitteluksi, jos kokemuksesta on etua. Sen sijaan esimerkiksi CV:tön rekrytointi tai jopa kokemattomuuden suosiminen olisi huomattavasti sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ratkaisu. Tässä olisi yrityksille ja organisaatioille oikea näytön paikka siitä, kuinka tehdään konkreettisia toimia sen niin-kovasti-paasatun vastuullisuuden eteen. Siinä olisi jotain, mistä olla ylpeä. Me Lenzillä ainakin olemme.

Ukko Sallinen

Marketing & Communications Coordinator